Sara Kokkonen: Rasavillejä ja romantikkoja ja mitä siitä seurasi, osa 1
Kiintoisa tietokirja, joka esittelee useita suomalaisia tyttökirjojen kirjoittajia. Sen innoittamana aionkin tutustua joihinkin minulle tuntemattomiin kirjoittajiin. Olen ny lukenut kaksi: Merja Otavan Priskan (1959) ja Rebekka Räsäsen Anneli Juoniemen kartanossa (1952).
Kumpikaan ei tehnyt minuun kovin suurta vaikutusta - olen tietysti yli-ikäinen ja kyynisesti voin sanoa lukeneeni samat tarinat jo useaan kertaan. Otavan Priska on kuulemma klassikko ja uudisti tyttökirjagenreä - mutta minä en oikein ymmärrä, miten, eikä sitä muistaakseni Kokkosen kirjassakaan selitetä. Ehkä se oli ensimmäinen nuortenkirja, jossa käytettiin puhekieltä: hipattiin ja käytettiin jenkkareita (=joku vaatekappale?). Juonensa puolesta se olisi voinut olla Mary Marckin kirjoittama. Marck ei tosin käyttänyt useita kertojia, ehkä sekin saattoi olla uutta.
Räsäsen Anneli on vanhempaa vuosikertaa, vaikka on ilmestynyt vain seitsemän vuotta ennen Priskaa. Siihen verrattuna Priska on tietysti moderni, koska Anneli tuo mieleen 1900-luvun tai jopa 1800-luvun lopun kirjallisuuden. Anneli on kiltti tyttö, kirjassa on käytösohjeita, selkeät hyvät ja pahat henkilöt. Ainoa harmaa on Elisabeth Langenfeldt, jonka odotin tekevän lopussa parannuksen, muttei sentään ihan niin pitkälle menty.
Voi Petäjäveden kunnankirjasto, miksei näitä löytynyt hyllystäsi 80-luvulla? Aion kuitenkin jatkaa Helga Nuorpuun tuotantoon tutustumalla ja hirvittävä hinku heräsi lukea myös vanhoja tuttuja Marckia, Rauha S. Virtasta ja Anni Swania.
Sara Kokkosen blogista voi etsiä vielä lisää luettavaa.
